Memories

Se tunne, kun astut lentokoneesta ulos ja vedät lämmintä ilmaa ensimmäistä kertaa sisääsi. Se tunne, tässä ja nyt. Onko tämä totta? Olenko todella täälä? Mitä on odotettavissa? Miten matka jatkuu? Mitä tapahtuu?
Astuin ensimmäisen kerran Alicanten lentokentälle 1.9.2003. Ilma oli lämmin ja trooppinen. Fiilis oli korkealla, olihan mukana paras ystäväni, se tuki ja turva.
Ensimmäiset 3 kuukautta Espanjassa oli jo takana. Kesäkuu meni Sevillassa kielikoulussa, Heinä ja Elokuu menivät Cadizissa työharjoittelussa nuorisohostellissa. Olin jo rakastunut aivan täysin tuohon ihanaan maahan, Espanjaan.

Napattiin lentokentältä taksi ja ajettiin sillä vuokra-asuntoomme Torreviejaan. Meillä oli vuokrattuna etukäteen asunto Lomas del Marista, siitä niin sanotun norjalaisten kadun kohdalta. Ensimmäiset 5 viikkoa meni tutustuessa paikkaan, rantoihin, baareihin ja elämään. Oltiin nuoria päälle parikymppisiä, joten yöelämä kutkutti meitä vielä silloin. Koko ajan takaraivossa kolkutti, että töitä pitää löytää, pian loppuisi rahat.
Käytiin muutamissa hotelleissa jättämässä yhteystiedot ja työhakemukset ja sitten marssittiin silloiseen suomalaiseen kahvilaan, Kareliaan. Ystävällinen ravintoloitsija otti meidät hymysuin vastaan ja tarjosi toiselle meistä työpaikkaa. Käytiin keskustelu ystävän kanssa, että josko minä jäisin sinne, koska tuo ruuanlaitto oli enemmänkin mun juttu, kuin ystävän juttu. Samana iltana ystäväkin sai työpaikan, Apolo kadun irkku-pubista.
Elämä siis lähti hyvin käyntiin uudessa kaupungissa. Alkoi se arki, jota molemmat oltiin kaivattu. Joulukuun lopulla muutettiin Torreviejan keskustaan. Löydetiin hyvä kolmio läheltä keskustan kirkkoa. Vuokra oli edullinen, 450e kuussa sisältäen veden ja sähkön.

Kierreltiin lähiympäristöä ja tutkittiin paikkoja enemmän ja enemmän. Rakastuin Torreviejaan enemmän ja enemmän. Työpaikkani oli kaikkea mitä toivoin, ihana pomo, ihanat asiakkaat ja hyvä työilmapiiri. Järjestettiin grilli-iltamia, joulujuhlia ja muuta ohjelmaa. Tutustuin moneen eri ihmiseen ja opin paljon työssäni. Olen edelleen tekemisissä entisen pomoni kanssa ja hänestä tuli minulle tärkeä ihminen.

Vappuna 2004 palasimme takaisin Suomeen.
Vuosi Espanjassa oli enemmän kuin huikea ja opin itsestäni todella paljon. Espanjan kieli oli hallussa, uusia ihmissuhteita ja kaikenkaikkiaan paras kokemukseni ikinä.

Torrevieja jäi sydämeeni ja olen palannut sinne yhä uudelleen ja uudelleen. Vielä joskus palaan pysyvästi, sen tiedän. Seuraavissa kirjoituksissa kerron enemmän Torreviejasta ja lähiympäristöstä, olkoon tämä avaus blogilleni :)