Lähdimme matkaan aamulla kymmeneltä meidän vuokra-asunnolta. Suuntasimme kohti Los Montesinosta, noin 5000 asukkaan itsenäistä kaupunkia. Kaupunki elää turismilla, pienteollisuudella sekä viljelmillä. Näimme isoja appelsiiniviljelmiä mutkittelevilla teillä. Tiesitkö, että Espanja on yksi suurimpia appelsiinin tuottajamaita?
San Miguel de Salinasin ohi ajettuamme saavuimme Pedreran tekoaltaalle. Sielä pysähdyimme ensimmäisen kerran. Maisemat olivat erittäin mahtavat ja saimme hienoja kuvia otettua. Tekoaltaan pinta-ala on 1270 ha. Vertailun vuoksi Torrevieja suolajärvi on 1400 ha. Järvi oli turkoosin värinen ja viralliselta nimeltään Empalse de la Pedrera. Se on tehty vuonna 1980 ja padon korkeus on 61 metriä ja 716 metriä pitkä. Sieltä saadaan pääasiassa kasteluvettä, mutta joissain lähikylissä siitä saadaan myös juomavettä. Onneksi lähdimme maaseuturetkelle, muuten emme välttämättä olisi tällaista paikkaa löytänyt / tiennyt olemassaolosta. Löydät Pedreran tekoaltaan, kun lähdet Torreviejasta Orihuelaan päin ja San Miguel de Salinasin jälkeen käännyt heti Vistabellan kylän jälkeen vasemmalle, CV 950 tielle.
Matka jatkui kohti Bigastroa ja Hurchilloa. Bigastro on noin 6700 asukkaan kylä. 1900-luvulla sielä viljeltiin hamppua ja pellavaa, mutta nykyään sielä on keskitytty pääasiassa sitrushedelmien viljelyyn sekä teolliseen tuotantoon. Bigastrossa pidetään erilaisia musiikkijulia ja festivaaleja.
Hurchillo on pieni reilun 1000 asukkaan kylä. Se on osa Orihuelan kaupunkia.
Pysähdyimme Murciassa Los Ramos nimisellä paikkakunnalla tapaksella kahvilassa nimeltä La Barraka. Tarjolla oli mm.lampaan aivoja ja veripalttuuta. Lapsille löytyi onneksi tonnikalapasteijoita sekä tomaatti-mozzarellasalaattia. Mieheni uskaltautui maistamaan lampaan aivoja ja isäni veripalttuuta. Molemmat maistuivat kuulemma hyvälle. Itse söin porsasta tomaattikastikkeessa ja tonnikalapasteijoita. Nuo tapakset kuuluivat retken hintaan juoman kanssa.
Hylättyjä, isoja, mahdollisten entisten maanviljelijöiden taloja näkyi maaseudulla jonkun verran. Mitä lie tapahtunut viljelijöille ja viljelmille; Loppuivatko rahat vai eikö tuotanto kannattanut, tuliko avioero vai mitä. Taloja ei päässyt lähempää katsomaan, koska ne olivat aitausten sisällä suljettujen aitojen sisällä.
Mantelipuita saimme ihastella pysähtymällä puiden viereen. Maistoimme näitä ihania manteleita ja lapset tykkäsivät, kun saivat itse rikkoa kuoren mantelista ja maistaa sitä.
Espanja on yksi maailman suurimpia mantelin tuottajamaita. Mantelipuu kukkii aikaisin keväällä lehdettömömänä. Kukinta tosin vaihtelee säiden ja paikkakunnan mukaan. Mantelipuun kukat ovat kukkiessaan vaaleanpunaisia ja valkoisia ja moni ajeleekin ihastelemaan mantelipuiden kukintaa.
Itse syötävä osa, manteli, on mantelipuun hedelmän kivi. Luumarja kypsyy 5-6 kuukautta. Mantelia käytetään Espanjassa paljon esim.jälkiruokien valmistuksessa.
Aikaisemmin mantelit kuorittiin käsin, nykyään se suoritetaan koneellisesti. Edelleen kuitenkin joukosta poimitaan huonot mantelit pois käsin. Ajatelkaa mikä homma on tuossakin!
Matkalla näimme mm.eukalyptuspuita, granaattiomenaviljelmiä, lehmiä, hevosia ja lampaita. Kuulimme Ninamarin oppaalta mielenkiintoisia tarinoita historiasta sekä viljelmistä. Jopa 11-vuotias tyttö oli erittäin kiinnostunut esim.mantelipuiden viljelemisestä ja tekikin niistä koulussa syksyllä esseen.
Suosittelen lämpimästi Ninamarin maaseuturetkeä. Reitti vaihtuu vuosittain eli ehkä menemme tänäkin kesänä tälle retkelle. Oli kyllä hintansa väärti mielestäni ja jäi mukavia muistoja retkestä. Kotiin säästin yhden mantelin muistoksi, kuorineen tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti